Blogi on muuttanut jälleen

Laiffi kaatui uusi blogi: usvatirallaa.blogspot.com

Usvan blogi muuttaa

Tästä päivästä lähtien Usvaista elämää voi urkkia osoitteessa http://usvainen.laif.fi
Nämä sivut jäävät vielä vähäksi aikaa näkyviin, ennen kuin poistan blogin.

Kaikki jutut täältä on siirretty tuonne laiffiin sinne siis...

Hyviä treenejä

Eilen käytiin treenaamassa vähän prismassa ja tänään käytiin paavolan kentällä hannun ja aatun ja peesareiden kanssa.

Eilen meni prismassa suht hyvin. Vähän oli irtonainen jos oli irti hihnasta, mutta katsekontaktissa pysyi mainiosti hihnan kaa ja ajoittain ilmankin. Paikallaanolot sujui mallikkaasti. Samoin hissin tilaaminen. Siitä se petraantuu kunhan enempi käydään.

Tänään kenttäreeneissä oikein mallikkaasti. Vain muutamia pieniä virheitä. Rutkasti hyviä luoksetuloja. Onnistunut 2 min piilossa paikallaan olo ja hyviä häiriökoiraohituksia.

Huomenna jumppaan ja tallille käymään. Saa nähdä miten onnistuu kun itse ratsastan. No katsotaan paikanpäällä sitten. Perjantaina pyörätuolilla tupaten täynnä olevalle kävelykadulle.

Huh hellettä, hiki virtaa ja vettä kuuluu. Jokohan olisi korkea aika mennä molempien kunnolla uimaan. Kenties huomenna.

Poni ja peikko ponnistaa ihmistenilmoille

Eilen käytiin melkeinpä eka kertaa tosi toimissa asioilla kaupungilla. Tai no kirjastossa. Sitä ennen totuteltiin vielä reppuihin urakalla kotona. Illalla sitten kirjastoon. Se meni oikein hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

Alkushokistaan selvittyä Usvakin uskalsi huokaista. Sitten mentiin hyllyjen välejä ja etsittiin kirjoja. Tai no tarkemmin sanottuna jätin leveän kuljetuksen aina parkkiin johonkin hyllyn päätyyn. Kun sopiva kirja sattui silmään vein sen Usvan reppuun ja vaihdettiin vähän paikkaa ja sama toistui pari kertaa. Löydettiin vihdoinkin se rauhoittavan signaalit.

Lopulta päädyimme lainaamaan kolme kirjaa ja mentiin siihen niitä lainaamaan. Lappaessani kirjoja tiskiin repusta kirjastontäti kysyi että niin sinä palautat nämä. Tarkensin että niin siis lainaan. Pitää myöntää että aika paljon hämää se että kirjat lapetaan kassista tiskiin. Sitten mentiin autolle ja vielä viimeinen ponnistus autoon ja reput pois. Paljon kehuja ja palkkaa. Superpalkkana toimi leikkituokio Milon luona. (oli muuten eka kerta yksin (tai siis kaksinkin) kirjastossa, tuli itselle hyvä fiilis kun tajus konkreettisesti miten koira korvaa ihmisapua ihan oikeastikin)

Tänään on tarkoitus mennä myös kaupungille. Siihen vaan tuli pieni hidastava tekijä. Usvis vissiin sitten sen verran karsastaa niitä reppuja vielä että sai nyt aamulla päähänsä että hänen selkään saatikka pään yli ei laiteta mitään. Joten nyt sitten odotellaan että neiti keräisi rohkeutensa ja saataisiin puettua liivit. Päästäisi sitten lenkille ja pissille. Ihan höpöhommaa tuommoinen kauhistelu. Liivithän on superkiva asia. Pitää vaan saada neitikin se taas tajuamaan.

Synttärihumua

Tänään ja eilen vietettiin synttäreitä. Siinäpä se on aika mennyt. Oikeastaan ollaan vaan ehditty lenkillä käydä ja muut pakolliset tarpeet. Harkata ei juurikaan. Tänään vähän huomenna sitten enemmän. Katsotaan jos vaikka peesarin kanssa jotain keksitään.

No kävi se tänään kyllä taas harjoittelusta kun kynsiä leikattiin. Kummitäti oli siinä virallinen frolicin syöttäjä ja yleinen viihdyttäjä. Minä leikkelin siinä sivussa kynsiä. Melkein huomaamatta kunnes... napsahti hermo poikki. Kynnestä siis. Verta tuli ihan mukavasti mut ei mielettömästi. Siinä sitten tyrehdyteltiin se ja jatkettiin hommaa ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Usva ei panikoinut (kun kukaan muukaan ei panikoinut) ja kaikki muut loput kynnet sujui ihan hyvin. Leikkasin verikynteen heti ekassa tassussa joten vielä oli paljon jäljellä.

Illalla pilkottiin lisää frolicia ja katseltiin vähän kynnen perään. Ei vuotanut enää ja kaikki oli hyvin. Ruuan sai tänään siitä palkkana kun kävi hienosti iltatarpeillaan. Ruokaa (ja mua) piilotellaan nykyään harvemmin kun ei ole aina ketään auttamaan. Aina on kuitenkin ruokansa eteen tehtävä töitä. Siitä lähdetään.

Nyt neiti nukkuu. Pitäisi ottaa siitä mallia itsekin.
PS. Sain Usviksen kummitätiltä ja siis miun ystävältä aivan parhaan lahjan. Tyttöni kuvan ja vielä hienosti kehyksissä.

Työharjoittelu takana loma edessäpäin

Tänään kotiuduttiin Ripalta. Se oli sitten siinä. Tältä erää.

Olen suunnitellut pyykinpesua ja järjestelyä ja vaikka sun mitä. Treenatakin pitäisi. Usvis nukkuu tuossa ja minä yritän vääntää synttärikorttia vaan kun ei tunnu syntyvän. No sen kun saan rykäistyä siivoan ja sitten treenataan. Ilmeisesti sisällä kun ulkona sataa...

Alkaa pikku hiljaa tympäistä tuo ainainen sade. Ei ole kauhean nautinnollista olla ulkona ja käydä lenkillä. Mutta sinne sitä on vielä tässä raahauduttava. Onneksi ei olla sokerista. Ukkonenkin äsken jyrähteli. Huomasin taas eron ammattilaisen ja tavallisen tallaajan välillä. Usva ei lotkauttanut korvaansakaan, huomasikohan tuo edes. Milo olisi tässä vaiheessa jo hyppinyt sänkyyn ja syliin ja säntäillyt päättömästi samalla uikuttaen.

Usva on välillä niin huomaamaton että sen melkein unohtaa. Eilen meinasin unohtaa sen vessaan kun odotin että se lopettaa haukkumisen. Olin siis just tullut sisälle ja koira oli ollut yksin. Aika pitkään se jaksaa haukkua, joten puuhastelin siinä sitten odotellessani itseni peiton alle. Sitten tulikin hiljaista ja uni meinasi viedä voiton. Tajusin jonkun ajan päästä että koira pitäisi varmaan päästää vessasta pois. Sieltähän se tuli. Suht tyytyväisen oloisena ja meni patjalleen nukkumaan. Minä raahauduin kans takaisin peiton alle.

Peiton alta tajusin että valot ovat päällä. Ja kyllä aivan aivan, se mistä olen kauan haaveillut toteutui. Minun ei tarvinnut nousta vaan pyysin Usvaa sammuttamaan valon. Muutaman yrityksen jälkeen se onnistuikin. (Katkaisija ei siis ollut huoneen kaukaisimmassa nurkassa sängystä katsottuna. Oltiinpa myös tuota samaista katkaisijaa päivällä harkattukin). Minun tehtäväksi siis jäi vaan nakata frolic palkaksi. (Ylsin onneksi frolicpönttöön peiton alta)

Luksusta. Koiraluksusta.

Kun luonto kutsuu

Eilen käytiin retkellä ja lenkillä siinä samalla. Semmoinen 10 km lenkki ajeltiin ja pysähdyttiin välillä syömään ja leikkimään. Usva juoksi irti melkein koko matkan mönkkärin rinnalla. Mönkijä olikin sitten täyteen lastattu. Päällä oli aika paljon lihaa kun oli äiskä ja kummitäti kyydissä ja vielä reppu selässä. Olimme varmasti varsin hauskan näköinen seurue:) Voisin veikata että jos lenkki ei Usvaa niin uuvuttanutkaan, ("eihän se ole temppu eikä mikään juosta 10 km", tuumaa Usva) niin pikkuiselle mopomönkkärille saattoi olla aika rankka reissu....Perille kuitenkin päästiin.

Evästauon aikana Usva sai oman valintansa mukaan levätä tai leikkiä. Eli siis leikkiä. Katseltiin siinä pennun menoa. Suuruuden hullu kai se on kun risut ei riittänyt. Mitä sitä nyt risuista kun voi myös ottaa kaadetun lepän (läpimitta 5cm) ja leikkiä sen kanssa. Toki sitä pitää ensin irrotella sammaleen alta. Evästauko oli täydellinen siis kaikille osapuolille. Vain hyttyset kävivät yhteisesti hermoille. Usvan leikki näytti niin mielenkiintoiselta, että etana päätti tulla mukaan. Usva tuli näyttämään tätä uutta ystäväänsä innolla meillekin kuonon päällä kantaen:)

Illalla uni maistui kaikille. Aamulla taas kuultiin luonnon kutsu, kirsu taivasta kohti nuuhkaisu ja sinne meni. Pellolle villinä ja vapaana. Siinä oli isäntä auttamattomasti myöhässä einsä kanssa.
Sitten kun lenkki oli heitetty ja hajusta otettu selvää voitiinkin palata iloisesti luokse.